Minä olen leijonaharja. Kysyin ihanalta uudelta tyttöystävältäni, Staralta, jos voisin kirjoittaa teille tämän jutun. Saavuin vähän aikaa sitten tänne Staran sijoittajalle.Pelkään todella paljon sitä pelottavaa kania. Oletko muuten katsonut leffan tai lukenut kirjan Blakc Beauty? Jos et, niin suosittelen! Kirja on muuten tosi vanha. Se on julkaistu jo 1877. Niin kauan aikaa sitten! Upeaa vai mitä?

Kun me poikaset synnymme, vietämme normaalisti onnellisia kuukausia emiemme helmoissa. Isoon häkkiin ei paha yllä, vaan kylvemme äitiemme rakkaudessa. Uskomme elämän olevan hyvää ja kaunista. Mutta yhtäkkiä ihminen saapuu ja muuttaa kaiken. Meidät erotetaan äideistämme emmekä välttämättä näe enää koskaan. Joudumme kantamaan raskaita taakkoja. Elämämme aikana meidät myydään huonossa tapauksessa monta kertaa kodista toiseen. Joskus omistajamme ovat mukavia, niin kuin tuo pieni tyttö joka omistaa Staran. Mutta joskus...uh.

Kun tulin tänne olin onnekas. Pelkäsin silti kaikkea: ihmisiä, sitä pupua ja muita chinchilloja! Stara on auttanut toipumisessani paljon. Sillä on ollut tapana laukoa minulle kaikenlaista, kuten " Näytät ihan kalpealta. Älä puhu minulle ennen kun et pelkää". Ja arvatkaa mitä? Sen jutut rohkaisivat minua! Stara ja minä olemme nyt hyviä ystäviä, vaikka sillä onkin kyllä ihan oma tapansa hoitaa asioita. Se on Persoona!

Jakselen nyt paljon paremmin. Tämä paikka, nämä ihmiset... ovat ihania!  Hyvää jatkoa, kamut! Olkaa kilttejä toisillenne! TEHKÄÄ HYVÄÄ! 

Rakkaudella Leijonaharja

Täällä on hiljaista, koska kaikki puuhastelevat yläkerrassa tai nukkuvat. Paikalla on meidän chinchillojen lisäksi sijoittajani, hänen kaksi lastaan ja mies. Tosin meitä chinchilloja on aika paljon. En ole oikein varma kuinka paljon. Ehkä 12 ja toi jättipupu joka tuijottaa pelottavasti. Puolivilli naapurini mekastaa koko ajan, eikä anna mun nukkua rauhassa! Se on tosi rasittavaa. Sijoittajani pussailee sitä yhtä paljon kuin minukakin enkä pidä siitä yhtään. Puraisisin sitä mekastajaa mielelläni, mutta sitä on kielletty tulemasta lähelleni. Hmph...

Vakavasti puhuen tiedän olevani hyvin onnellinen, että saan käydä täällä kylässä. Yhden asukkaamme nimi on Mörkö. Se on suoraan sanoen isäni, mutta ihan sama. Poikasistani puhutaan todella paljon. Ihmiset eivät malttaa niiden saapumista. Osaan kuvitella, millainen halailu- ja rapsuttelutapahtuma siitäkin kehkeytyy. Olen vähän kade niille. Vaikka ei ehkä pitäisi olla. No, pitäisi varmaan mennä päikkäreille. Kuullaan!

Terveisin: Stara

Oon tällä hetkellä sijoittajallani. Ai miksi vai? No siksi koska mulla on vaavit mahassa ja mä synnytän ne elokuun lopussa. Menen kotiin varmaan vähän ennen joulua, että pääsen viettämään perheeni kanssa joulua. He kävivät katsomassa mua perjantaina ja kaikki vaan höpötti että "Onpa se pullea!", "Milloin ne syntyy?" ja "Onpa se rauhallinen." Hei ihmiset, haloo! Missä ne herkut viipyy? Ettekö te tiiä etten mä tässä sylissä jaksa istua jos en saa jokasesta minuutista herkkua? No, ihan sama. Ainakin mua silitettiin pitkästä aikaa. Ei mul muuta. 

Toivoo: Stara

Tervetuloa päiväkirjani pariin. Toivottavasti nautitte matkasta!

Terveisin: Stara